19.7.25

MH17: BUK-salaliittoteorioiden viimeinen lerpahdus

 11 vuotta sitten venäläinen BUK-ilmatorjuntaohjus tuhosi Malaysia Airlinesin lento 17 matkustajakoneen Ukrainan taivaalla. Muistelin tapahtumaa myös viime vuonna. Sen jälkeen on tapahtunut jänniä käänteitä tuhon tutkinnassa. YK:n ilmailujärjestö ICAO kävi läpi turman todisteet. ICAO totesi Venäjän olevan vastuussa 298 ihmisen kuolemaan. Tuota ennen olemme saaneet nauttia Kansainvälisen rikostutkinnan (JIT) päätöksestä ja tutkinnasta. Todisteiden perusteella syyllisiä ovat venäläiset Igor Girkin (Strelkov), Sergei Dubinski ja Oleg Pulatov sekä ukrainalainen Leonid Hartshenko. Eläköön he elämänsä jäljellä olevat päivät häpeässä. Kuolkoon tyhjinä. (Expanse viittaus!)

 Yritin selata läpi netistä miten tänä vuonna Venäjää puolustelevat tahot yrittävät viedä huomioita pois MH17 tuhon syyllisistä. Pienenä iloisena yllätyksenä pääsin toteamaan, että näkyvimmät äänipäät eivät enää vaivaudu vetoamaan tuntemattomaan ukrainalaiseen torjuntahävittäjään tai matkustajakoneeseen pakattuihin piilotettuihin räjähteisiin. Kukaan järkevältä pintapuolisesti vaikuttava kommentaattori ei enää viitannut edellämainittuihin salaliittoteorioihin. Niille ei koskaan kertynyt todisteita, joten argumentit jätettiin keräämään pölyä. Torjuntahävittäjän ohjukset eivät ole tarpeeksi tehokkaita aiheuttamaan sellaisia jälkiä joita lentokoneen jäänteistä löytyi. Lentokoneen sisällä tapahtunut räjähdys ei olisi tehnyt sellaista jälkeä, jota raunioista löytyi. Kaikkein eniten argumenttien katoamiseen taisi vaikuttaa se, että ne olivat niin helposti todistettavissa venäläisten tekemiksi väärennöksiksi. Jos näet jonkun vielä viljelevän tuollaisia väitteitä, niin huomauta heille etteivät he koskaan ikinä missään kykene esittämään väitteilleen todisteita. Lakimieheni suosituksen takia joudun jättämään väliin sen kehoituksen, jota oikeasti haluaisin sinun tekevän tuollaisille väitteiden levittäjille.

Sen sijaan noissa piireissä myönnetään avoimesti, että matkustajakoneen tuhosi BUK-ilmatorjuntajärjestelmän maasta-ilmaan ohjus. Se mitä he eivät millään suostu myöntämään on kuka ohjuksen ampui ja mistä se lähti kohti matkustajakonetta. Tämä on se viimeinen juoksuhauta, jossa informaatiosotaa käydään MH17 salaliittoteorioiden kohdalla. Se myös selittää miksi aiheesta ei enää tehdä aloituksia ja räyhäyskinasteluja eri palstoilla. Venäjän tuottamaa potaskaa levittävät tahot ovat oppineet edeltävinä vuosina miten helposti heidän argumenttinsa tuhoutuvat areenalla.

Venäjän virallinen tiedottaja Peskov väitti sitkeästi vielä syyskuussa 2016, ettei Itä-Ukrainassa voinut olla venäläisten käyttämiä ohjusjärjestelmiä, koska Itä-Ukrainassa ei ollut sotimassa venäläisiä joukkoja tai asejärjestelmiä. Joten Venäjää ei saanut syyttää turmasta. Peskovin omin sanoin:

"We've been ruling out the fact that any Russian weapons were shipped to Ukraine, any Russian army members, any Russian troops were inside Ukraine. And we're still ruling out that possibility."

Luonnollisesti Peskov oli täysin väärässä. Vuoden 2022 avoimen isomman invaasion jälkeen useampi venäläinen taho on myöntänyt, että he olivat sotimassa Ukrainassa 2014 lähtien. Kuten silloiset valokuvat ja videot olivat jo todistaneet. Myös valokuvat ja videot Venäjältä Ukrainaan tuoduista BUK-ohjusjärjestelmistä olivat yleisesti tiedossa, joten oli käytännössä turhaa enää teeskennellä, ettei niitä oltu tuotu Itä-Ukrainaan Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatista. Bellingcatin ansiosta tietoisuus nimenomaan lento 17 turman laukaisseesta Venäjältä tuodusta ja Venäjälle palanneesta BUK-ohjusjärjestelmästä onkin niin laajalle levinnyttä.


 

MH17-denialismin viimeinen linjaus onkin väittää, että lentokoneen tuhonnut ohjus laukaistiin jostain muualta kuin mistä valokuva- ja silminnäkijätodisteet sen osoittivat laukaistun. He vastentahtoisesti myöntävät, että BUK-ohjuksia oli kyllä tuotu Venäjältä Ukrainaan. Mutta denialistit väittävät lento 17 tuhonneen BUK-ohjuksen tulleen ukrainalaisten hallitsemalta alueelta, joten tuhosta ei sovi syyttää venäläisiä.

BUK-ohjuksia valmistavan Almaz-Antey firman esitelmä lokakuussa 2015 lento 17 tuhosta sisälsi paljon väitteitä, joihin vielä jaksetaan vedota. Esitelmä kestää yli tunnin ja katseltavissa täällä. Perusidea on helppo selittää. Almaz-Antey väittää, ettei koneen tuhonnut ohjus voinut tulla siitä kulmasta josta turmatutkinta, Belgian kuninkaallinen sotilasakatemia ja Netherlands Aerospace Centre saivat laskelmistaan ohjuksen lentoradaksi. Almaz-Anteyn mukaan ohjuksen lentoradan alkupiste olikin jossain Zaroshchensken eteläpuolella. Eikä Pervomaiskyin pelloilta, kuten todisteet näyttivät osoittavan. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Almaz-Anteyn esitelmään vetoavilla onkin yksi harmillisen sitkeä este tiellään. Zaroshchensken alueelta ei löytynyt jälkiä BUK-ilmatorjuntalavetin liikkeistä. Ei telaketjujen jälkiä maasta. Ei ohjuksen laukaisun polttamaa maata. Eikä sieltä taltioitu ohjuksen jättämää vanaa. Mutta kaikki tällaiset todisteet löytyivät Pervomaiskyin alueelta, joka ei tuolloin ollut ukrainalaisten hallitsemaa aluetta. Venäläisillä oli kädessään teoreettinen vastalause, mutta se ei sopinut tuon päivän havaintoihin. Siksi harva MH17-denialisti näyttää soveltavan Almaz-Anteyn esitelmää vastalauseissaan. Pienenä puutteena venäläisten kannalta oli myös se, että Zaroshchensken alue ei ollut turmapäivänä ukrainalaisten hallitsema. Separatistien välisissä siepatuissa puheluissa he puhuivat alueesta heidän alueenaan.

Almaz-Anteyn sanomaa heikensi huomattavasti myös heidän väitteidensä paikkansapitämättömyys, kun he väittivät lento 17 jäämistä löydettyjen ohjuksen sarjanumeroiden perusteella, ettei Venäjällä voinut olla niin vanhaa ohjusta. Venäjän armeija ei kuulemma enää tuolloin käyttänyt ohjuksen vanhempaa versiota. Jolloin Almaz-Anteyn esitelmöitsijät nöyryytettiin ripeästi valokuvilla, joissa Venäjän BUK-ohjusjärjestelmissä oli kuin olikin kiinni ohjuksen vanhempaa versiota. Vanhan 9M38M1 ja uuden 9M317 BUK-ohjuksen vakaimet ovat selkeästi erikokoisia, joten tunnistaminen on helppoa.

Lisäksi Venäjän puolustusministeriö sortui jälleen räikeään väärennökseen. Venäjän into syyttää Ukrainaa aiheutti huolimattomuutta, kun puolustusministeriö lähetti JIT-tutkinnalle todisteeksi satelliittikuvia Ukrainan armeijan A-1428 yksikön tukikohdasta lähellä Zaroshchensken kylää. Juuri se alue josta Almaz-Antey väitti ohjuksen lähteneen kohti matkustajakonetta!

Heinäkuun 14. päivä otetussa satelliittikuvassa ukrainalaiset BUK-lavetit ovat vielä A-1428 tukikohdan pihalla. Mutta heinäkuun 17. päivä otetussa satelliikuvassa BUK-lavetti on poistunut pihalta juuri silloin, kun lento 17 ammuttiin alas! 18. heinäkuuta päivätty satelliittikuva pellolta Zaroshchensken alueelta näyttää selkeästi, että siellä on pari armeijan ajoneuvoa päivystämässä. Ohjuksen laukaisupaikka kuvattiin!

 UKRAINAN ARMEIJA JÄI KIINNI RYSÄN PÄÄLTÄ!


 Tarvitsen pienen huikan "ruunan kusta" jatkaakseni tätä.

Venäjän puolustusministeriön harmiksi nettiväki osasi heti ihmetellä mistä he olivat saaneet 17. ja 18. heinäkuuta otetut satelliittikuvat. Nimittäin tuona päivänä ja vielä parina sen jälkeen Itä-Ukrainassa oli niin paksu pilvipeite, ettei satelliittikuvia oltu otettu. Vasta 21. heinäkuuta oli mahdollista tarkastella satelliittikuvia.  Pilviongelma sai väen heti etsimään vikoja Venäjän antamista satelliittikuvista. Eikä kukaan yllättynyt, kun selvisi "17. heinäkuuta" päiväyksellä merkatun kuvan olevan huomattavasti vanhempi kuva. Bellingcatin työllä selvisi, että A-1428 tukikohdan maasto oli siinä selkeästi erilainen verrattuna 14. heinäkuuta otettuun satelliittikuvaan. Lisäksi Venäjä ei lähettänyt JIT-tutkinnalle alkuperäistä korkean resoluution tiedostoa kuvista, vaan pienemmän resoluution Adobella käsitellyn kopion. Ehkä vain harmillinen vahinko sattunut kuvat lähettäneelle virkailijalle?

JIT pyysi myös Bellingcatista täysin riippumattomasti Euroopan avaruusjärjestö ESA:a vertailemaan parhaimmilla mahdollisilla ja luotettavasti ajoitetuilla satelliittikuvilla venäläisten esittelemät alueet noilta päiviltä.

The investigation team asked the European Space Agency (ESA) to investigate satellite images of these locations. The results were added to the case file. ESA supplied a satellite photo taken on 17 July 2014 of the base northwest of Donetsk. This photo does not match the one provided by the Russians. The difference between the two photos is clear: the Buk TELAR which the Russian Federation claims is missing from the photo of 17 July 2014 is still in the same place on ESA’s satellite photo.

Follow-up investigation confirmed that this is not due to a difference in the time when the photos were taken. The photos from the Russian Federation plainly differ from other satellite images from July 2014. The research collective Bellingcat conducted its own analysis of this. The investigation team was made aware of this analysis and subsequently examined the satellite photos in the light of its own source material. The conclusion of that analysis is that the photos could not have been taken on the dates mentioned at the Russian press conference. The Russian photos show, for example, trees and bushes around the base which, as can be seen in other satellite photos, were removed prior to 2 July 2014.

JIT-tutkijat selvittivät paikallisia haastattelemalla myös, että Venäjän mainitsema ukrainalainen tukikohta ei enää edes ollut ukrainalaisten hallinnassa heinäkuun puolestavälistä lähtien 2014. Tukikohdassa oli kyllä BUK-ohjusjärjestelmiä kaksi kappaletta, kuten Venäjän puolustusministeriö oli väittänyt olevan 14. heinäkuuta olevassa kuvassa. Mutta ne olivat ruostuneita ja hylättyjä. JIT-raportti sisältää näistä hylätyistä BUK:eista kivoja lähikuvia.

JIT-raportissa kerrotaan myös miten Venäjän puolustusministeriö lopulta vuosien jälkeen reagoi, kun se oli jäänyt kiinni vilpistä.

Since 15 October 2015 we had therefore repeatedly asked the Russian authorities to provide the underlying image files for the satellite photos shown by the Ministry of Defence on 21 July 2014. These would allow experts to further investigate the date and content of the photos. For years these repeated requests remained unanswered. One week before the opening of the trial in March 2020 we received a reply. According to the Russian authorities, the satellite photos of the area south of Zaroshchenske were not retained because on the satellite image of 17 July 2014 there was up to 90% cloud cover and on the image of 18 July 2014 more than 90% cloud cover. The Russian authorities stated that satellite images are not retained if there is more than 60% cloud cover. They did not comment on the photos shown of the base in Donetsk. 

Oho! Myönsivät, ettei heillä edes voinut olla satelliittikuvia noilta mainitsemiltaan päiviltä ja sitten teeskentelevät, etteivät tehneet mitään väärää esittäessään sellaisia tekaistuja satelliittikuvia.

 

 

Rauhoitu, rauhoitu, rauhoitu.

 No, rapatessa roiskuu, jne. Ehkä Venäjän puolustusministeriössä oli vaan jekkuileva tunnelma noina päivinä.

Joten mistä se BUK-ohjus sitten oikeasti laukaistiin ja millä perusteella tiedämme sen alueen sijainnin? 

Ukraine@War blogi, nykyään tunnetaan nimellä Putin@War, osasi geopaikantaa yhdestä valokuvasta näkyneen BUK-ohjuksen jättämän vanan. Ohjusvana oli jossain Snizhne kylän eteläpuolella. Hän laski arvion linjasta, jonka varrella ohjusvanan alkupisteen oli oltava. Kuinkas sattuikaan! 21. heinäkuuta 2014 otetussa satelliittikuvassa kyseisellä linjalla olevan pellon kohdalla on nähtävissä tulipalon jäljet. Paikalle saapunut toimittaja Roland Oliphant otti kuvia lähempää. Ohjuslaukaisun sytyttämä maasto oli juuri sillä linjalla, jonka Ukraine@War oli laskenut geopaikannuksellaan.


Venäläisen BUK-ohjusjärjestelmän reissu tuon kylän lähelle oli havaittu avoimista lähteistä. Samalla tavalla oli jäljitettävissä saman BUK:in paluureissu Venäjälle.

Malaysia Airlinesin lento 17 tuhoutumisen hetkellä 17. heinäkuuta 2014 alueella ja BUK-ohjuksen kantomatkan sisällä oli vain Venäjältä tuotu BUK. 

16.7.25

Rokotepelottelijoiden uusin paniikki prosenteista

 Rokotepelottelijoilla on uusi päivä ja vanhat kujeet. He ovat jälleen repäisseet ihan pätevän tutkimuspaperin ja levittävät siitä räikeän virheellisiä tulkintoja pitkin internetin kaakeliseiniä.

Maaliskuussa julkaistiin COVID-19 Vaccination and Cardiovascular Events: A Systematic Review and Bayesian Multivariate Meta-Analysis of Preventive Benefits and Risks paperi International Journal of Preventive Medicine lehdessä. Se on tilastollista katsausta Covid-19 rokotteiden ja havaittujen sydämeen ja verenkiertoon liittyvien ongelmien ilmenemisestä. 

 Uusien rokotteiden haitoista on esitetty hurjia väitteitä. Tutkijaryhmä halusi selvittää Bayesilaisella meta-analyysillä miten mahdollisten haittavaikutusten todennäköisyydet muuttuivat rokotteiden ottamisen jälkeen. He halusivat myös laajemman katsauksen erilaisista terveysongelmista kuin edellisissä tutkimuksissa on tehty.

"Uncertainty remains regarding other complications such as arrhythmia, stroke, coronary artery disease (CAD), and myocardial infarction (MI).[20,21] Furthermore, many of these studies are based on case reports and case series without control group comparisons. It is difficult to assess the link between vaccination and cardiovascular events solely through case reports, and population-based data could offer more accurate estimates. Additionally, no research has explored the connection between CAD events. A thorough study is required to analyze various cardiovascular outcomes concurrently and contrast the findings with those of a control group." 

 
Otanta on laaja. Peräti 85 miljoonan ihmisen tiedot kerättiin 15 eri katsauksesta ympäri maailmaa. 11 katsauksessa oli kontrollit, joten loput papereista laitettiin toissijaisen laskennan ryhmään. Mukana oli kohortti- ja tapaustutkimuksia. Näin saatiin suuri kontrolliryhmä. Rokottamattomia (tai muuten kontrolliryhmissä olevia) ihmisiä löytyi vertailtavaksi melkein 40 miljoonaa. Näin pystyttiin myös laskemaan miten jokainen rokoteannos vaikutti terveyteen. Käytössä olivat AstraZenecan, Pfizerin ja Modernan rokotteet.
 
 Matemaattisten urotöiden jälkeen ryhmä sai laskettua Bayesin kaavalla (ei, en ala kirjoittamaan epäinformatiivisen priorijakauman hienouksista tai miksi kovat jätkät käyttävät luottamusvälejä) muutoksia mm. sydänkohtausten, aivohalvausten, sepelvaltimotautien ja rytmihäiriöiden todennäköisyyksille rokotteiden ottamisen jälkeen. Tuloksia tuli paljon. Eivätkä kaikki olleet tilastollisesti merkittäviä todennäköisyyksiä, mutta kuitenkin ihan mielenkiintoisia. Meta-analyysin selittämisessä paperissa kerrotaan mm.:
 
"Moreover, examining the results by vaccine dose, we observed that the odds of CAD were not significant for the first dose (OR, 1.01; 95% CrI: 0.61–1.65), but significant for the second dose (OR, 3.44; 95% CrI: 1.99–5.98). However, no significant relationship was detected between vaccination and stroke, myocardial infarction, and arrhythmia. And just a protective effect on stroke (OR, 0.19; 95% CrI: 0.10–0.39) and myocardial infarction (OR, 0.003; 95% CrI: 0.001–0.006) was observed after the third dose of the vaccine." 
 
Ensimmäinen rokoteannos ei lisää sepelvaltimotautien riskiä, mutta toinen annos voi lisätä. Toisaalta kolmas rokoteannos voi antaa suojaa halvaukselta tai sydäninfarktilta. Mutta kaikissa näissä täytyy lukijan muistaa mitä oikein on laskettu. Todennäköisyyslaskenta ei tarkoittanut, että ihmisillä olisi ollut havaittavasti lisääntyneitä halvauksia, rytmihäiriöitä ja sydäninfarkteja rokotteiden ottamisen jälkeen.
 
"However, it’s important to highlight that the odds of experiencing myocardial infarction, stroke, and arrhythmia did not exhibit significant elevation due to the administration of COVID-19 vaccines."
 
Vain Pfizerin rokotteelle löytyi merkittävä tilastollinen muutos sepelvaltimotaudin kohdalla ja vain toisen annoksen jälkeen. 

Conclusions

This is the first meta-analysis focusing on COVID-19 vaccine-related cardiovascular events in controlled observational studies, aiming to reduce biases. The study found BNT162b2 linked to increased CAD risk after the second dose. Various risks were analyzed post-vaccination doses, with different impacts based on vaccine type. Comparison between BNT162b2 and mRNA-1273 vaccines showed no significant difference in cardiovascular effects.

The findings of the present study may help public health policy for future pandemics, consider CAD in the context of COVID-19 vaccination, and assess the cardiac condition before the choice of vaccine is offered to adults. To minimize such risks, it is recommended that comprehensive preclinical and clinical studies be conducted to assess the cardiovascular safety of new vaccines, including large-scale trials involving diverse populations.

 
 Eli hyvä paperi jonka avulla lisätutkimuksia voidaan ohjata eteenpäin. Ei sensaatiomaisia tuloksia. Jokainen paperin lukenut aikuinen muistaa, että näiden laskelmien lisäksi on erikseen ne laskelmat joissa arvioidaan rokotteiden hyöty-haittasuhde, kun tarkastellaan miten rokotteet ovat suojanneet tartuntataudilta. Toivottavasti ahneet lääkefirmat eivät yritä sen perusteella vihjailla, että rokote suojaa aivohalvauksilla, koska vain kolmannen annoksen jälkeen oli melkein merkittävä muutos parempaan suuntaan aivohalvauksien yleisyydessä. Sellainen olisi juuri sitä epärehellistä tilastokikkailua, josta lääketeollisuuden kriitikot (esim. Ben "Bad Medicine" Goldacre) ovat varoittaneet.
 
Mutta miten rokotepelottelijoiden luolassa reagoitiin paperiin? 
 
Noh, ei mitenkään entisistä tempauksista poiketen. Sosiaalisessa mediassa levitetään seuraavanlaista tekstiä tuosta paperista: 
 
Toiseksi suurin koskaan tehty COVID-19-rokotteen turvallisuustutkimus
– jossa verrattiin 46 MILJOONAA rokotettua 40 MILJOONAA rokottamattomaan
havaitsi massiivisen lisääntyneen riskin seuraaville:
💔 Sydänkohtaus: +286 % toisen annoksen jälkeen
🧠 Aivohalvaus: +240 % ensimmäisen annoksen jälkeen
🫀 Sepelvaltimotauti: +244 % toisen annoksen jälkeen
⚡ Rytmihäiriöt: +199 % ensimmäisen annoksen jälkeen
🚫EI TURVALLINEN IHMISILLE🚫"
 
Salapoliisityöllä tuo suomalaisten rokotepelottelijoiden tulkinta on jäljitettävissä Nicolas Hulscherin kirjoituksiin Twitterissä. Sama mies on ahkerasti tuottanut rokotteista varoittavia tekstejään koronapandemian alkamisesta lähtien.
 
"Lisääntynyt riski" ei tarkoita, että esim. sydänkohtauksia saaneiden ihmisten määrä nousee rokotteen toisen annoksen jälkeen 286 %. Sydänkohtauksen todennäköisyys nousee tuon verran. Ei riski.

Aivan varmasti nuo hurjat yli 200 prosentin nousut ovat tietämättömille äärimmäisen huolestuttavia lukuja. Kun ihminen ymmärtää absoluuttisen ja suhteellisen riskin merkitykset, niin huolestuminen haihtuu. Rokotepelottelijat tekevät käänteisesti sen miten mainontakikkailua tekevät lääkefirmat tulkitsevat lääkkeidensä hoitotehoa, kun suhteellisen riskin vähentymistä levitellään mukamas isona ja merkittävänä muutoksena.

Rokotepelottelijat eivät vahingossakaan kirjoita, että samasta taulukosta he voisivat havaita heidän käyttämällään logiikalla rokotteiden suojaavan vaikutuksen kolmannella annoksella. Ja se olisi virheellistä rokotteen tehon kehumista.

12.7.25

Kreationistien kauhu eli ihmisen ja simpanssin perimän samankaltaisuus

 Luomisopin ikuisena kenkänä kivessä, vai oliko se toisinpäin, on biologinen tosiasia ihmisten ja simpanssien DNA:n samankaltaisuudesta. Kreationistien kirjallisuudessa on vuosikausia yritetty vähätellä ja harhauttaa tuosta yhden prosentin erosta. Tänä vuonna yksi kreationistien argumenteista palasi kuolleista.

Kyseessä on "Myytti ihmisten ja simpanssien genomien 99-prosenttisesta samankaltaisuudesta" argumentti. Kreationistit eivät tykkää noin suuresta samankaltaisuudesta. Siksi lukua halutaan murjoa pienemmäksi.


 "Taas mennään." 

Yhteisen polveutumisen kannalta itse prosenttimäärä eroavaisuuksista ei ole tärkeintä. Pelkkä vertailu pelkästään kahden lajin kesken ei riitä. Tärkempää on selvittää onko vertailussa muiden teoreettisessä sukupuussa olevien lajien kohdalla jotain joka olisi lähtempänä ihmistä kuin simpanssi. Eli tuosta fylogienian selvittämisestä ei voi suoriutua vain ihmisen ja simpanssin DNA:ta kaivelemalla. Kuinkas sattuikaan. Gorillan ja ihmisen välillä on enemmän geneettistä eroa kuin simpanssin ja ihmisen välillä. Orangin ja ihmisen välillä on enemmän geneettistä eroa kuin simpanssin ja ihmisen välillä. Riippumatta siitä millaista perimän mittausmenetelmää käytetään. Ihmistä geneettisesti lähimpänä lajina on sitkeästä DNA-testailusta huolimatta aina simpanssi. Jopa sellaisella erolla joka on pienempi kuin rottien ja hiirien välillä.

Tämä geeniperimän samankaltaisuus luomakunnan kristillisen kruunun ja toisen kädellisen lajin välillä on karmeaa ajateltavaa kreationistin näkökulmasta.  Ratkaisevan eron ilmaisemisessa on populaarikulttuurissa ja kevyemmässä tieteellisessä materiaalissa käytetty 1 - 5 % lukuja. Riippuen millaista perimän tarkastelu- ja vertailutapaa on sovellettu. Mitä enemmän keskitytään proteiineja koodaavien geenipätkien vertailuun sitä pienempi eroavuus saadaan ihmisten ja simpanssien välille. Kun mitataan ei-koodaavia kohtia, kopioituja kohtia, poistettuja kohtia, retroviruksilla täytettyjä kohtia, ja monia muita tapoja joilla perimä on täyttynyt kaikenlaisella monipuolisella kamalla, niin ihmisen ja simpanssin välinen geneettinen eroavaisuus tietenkin kasvaa. 

Havaituista geneettisistä eroista huolimatta evoluutioteorian käyttämän yhteisen polveutumisen pakottamana tuo eroavaisuus on kuitenkin pienempi kuin esim. ihmisen ja gorillan väliltä tehty samalla menetelmällä tehty geneettinen mittailu. Jos näillä mittaustavoilla saataisiin ihmisen ja gorillan perimälle enemmän yhtäläisyyksiä kuin ihmisen ja simpanssin välille, niin yhteisellä polveutumisella olisi edessään kriittinen kiviseinä. Jos kykenet ymmärtämään nämä asiat perimän mittailusta ja vertailusta, niin olet jo paremmin perillä kreationistien vastalauseista kuin kreationistit itse ovat.

Tuo mittaustapojen erilaisuus on toiminut kreationistien viimeisenä vastalauseena. Kertaan vielä ne muut kotimaisten kreationistien vastalauseet.

Luominen-sivusto protestoi vetoamalla siihen, että vaikka perimä on samankaltaista, niin Jumala on voinut vain käyttää toimivaksi todettuja geenejä uudelleen ihmisissä.  

Vaikka kuviteltaisiin, että 99 % samankalaisuus olisi totta, se ei tarkoittaisi, että ihmisellä ja simpanssilla olisi yhteinen esi-isä. Kuuluisa evolutionisti Steve Jones onkin huomauttanut: ”Jaamme noin 50 % DNA:stamme banaanien kanssa eikä se tee meistä puolikkaita banaaneita vyötäröstä ylöspäin tai alaspäin.” Tuntemillamme suunnittelijoilla on taipumus käyttää hyväksi todettuja ratkaisuja monissa eri paikoissa. Mitä taitavampi suunnittelija, sen monikäyttöisempiä suunnitteluratkaisut ovat. Siksi luomiseen uskovat tiedemiehet näkevät DNA:n ja geenien samanlaisuudessa yliluonnollisen ja täysin suvereenin Suunnittelijan, Jumalan, käden jäljen.

 Näin kreationisti kykenee aina sivuuttamaan biologisen aineiston, koska mitä tahansa DNA:sta löytyy on se aina automaattisesti Jumalan luomaa DNA:ta.

Mikael Torppa on hyvin perillä ihmisten ja simpanssien Y-kromosomien suurista eroista. Mutta hän jättää "VANHA ”IHMISET JA SIMPANSSIT OVAT 99% SAMANLAISIA” –  VÄITE ON MENNEEN TALVEN LUMIA" kirjoituksessaan täysin vertailematta onko tuo yhdestä kromosomista mitattu eroavaisuus samanlaista verrattuna ihmisten ja gorillojen tai orangien Y-kromosomien välillä. Y-kromosomiin keskittymällä kreationistit pyrkivät vain vaihtamaan aihetta pois ihmisten ja simpanssien samankaltaisuudesta verrattuna muihin kädellisiin lajeihin.

Vanha tuttumme Pekka "Unohdettu Genesis" Reinikainen torjuu ihmisten ja simpanssien geneettisen samankaltaisuuden vetoamalla siihen, että samankaltaisuus saadaan vain valikoimalla tarkasti pois eroavaisuuksia mittauksissa tuottavat osat lajien perimästä

Koska evoluution ”täytyy olla totta”, tutkimusmenetelmät viritettiin antamaan ”oikeita vastauksia”. Kaikki on luvallista, kun kultaista evoluutiovasikkaa kumarretaan. Millään muulla tieteen osa-alueella tai DNA -rikostutkimuksessa tällainen pelleily ei olisi mahdollista! 1970-luvun karkeat tutkimukset ”osoittivat” että simpanssin ja ihmisen ero on 1,5%. Tämä tulos saatiin aineistoa manipuloimalla ja vertailemalla vain kolmea prosenttia molempien DNA:sta. Haluttu tulos saatiin, kun vertailuun valittiin ne DNA:n alueet, jotka olivat mahdollisimman samankaltaisia!

Reinikainen ja kumppanit unohtavat joka ikinen kerta mainita, että käyttämällä tuota samaa ns. valikoivaa tutkimusmenetelmää ihmisen ja simpanssin perimä ovat lähempänä toisiaan kuin ihmisen ja gorillan tai orangin perimä. 

Kaikkein pätevimmän vastaparahduksen päästi joitain vuosia sitten ApoWiki. ApoWiki ei nimittäin esitä suoraa vastalausessa, vaan vetoaa tutkimuksen kasvattavan tuota ihmisen ja simpanssin sukulaisuhteen eroa.

 Evoluutioteoreettisen polveutumisopin perusteella sitä, että ihmisen ja "lähimpänä sukulaisenamme" markkinoidun simpanssin genomit ovat lähes identtisiä, on pidetty pitkään suorastaan itsestäänselvyytenä. Yhä kattavampien genomisekvensointien tuottama uusi tieto on kuitenkin hyvää vauhtia romuttamassa tämänkin naturalistien suosiman inttämän uskottavuutta. 

Ja:

Myytin murtuminen
Vuonna 2007 arvovaltaisen tiedejulkaisun mainetta nauttivassa Science-lehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan ihmisen ja simpanssin genomien ero onkin noin 5 %. Tuoreimpien tutkimusten mukaan alkaa näyttää siltä, että DNA-samankaltaisuus ihmisten ja simpanssien välillä on enintään 80–87% ja todennäköisesti vielä paljon vähemmän. Asiasta tarkemmin viitteenä olevassa artikkelissa, jossa todetaan näin:

In an upcoming paper, Tomkins and Bergman (2012) discuss most of the key human-chimp DNA similarity research papers on a case-by-case basis and show that the inclusion of discarded data (when provided) actually suggests a DNA similarity for humans and chimps not greater than 80–87% and quite possibly even less.  

Vetomalla yli kymmenen vuotta vanhaan paperiin ApoWiki vetosi toistaiseksi parhaimpaan kreationistien vastalauseeseen. aperi on Answers in Genesis kreationistien Answers Research Journal julkaisussa sijaitsevaa tekstiä. Hyvät hyttysen hyssäkät sentään! Poissa on se pieni yhden prosentin ero. Ihmisen ja simpanssin perimän eroavaisuus on lähes räjähtänyt pitkin kromosomeja. suoritti mittailuja bioinformatiikan tärkeän BLAST-työkalun avulla:

 Depending on the BLASTN parameter combination, average sequence identity for the 30 separate experiments between human and chimp varied between 86 and 89%.

Selkeästi suurempi ero kuin vain yksi prosentti! Mikä pahinta, kun jumalattomat ateisti-hedonisti-darwinistit käyttävät samaa ohjelmaa ja samoja Tomkinsin hakuparametrejä, niin myös he saavat tulokseksi kreationistien löytämät yhtä prosenttia suuremmat erot ihmisen ja simpanssin välille. Evoluutiotiede onkin valehdellut meille kaikki nämä vuo...

Hetkinen! Mitä ne parametrit sitten oikein olivat?

A common claim that is propagated through obfuscated research publications and popular evolutionary science authors is that the DNA of chimpanzees or chimps (Pan troglodytes) and humans (Homo sapiens) is about 98–99% similar. A major problem with nearly all past human-chimp comparative DNA studies is that data often goes through several levels of pre-screening, filtering and selection before being aligned, summarized, and discussed. Non-alignable regions are typically omitted and gaps in alignments are often discarded or obfuscated. 

ei alistanut itseään ennakko-olettamuksille tai harhapoluille johtaville ajatuksille DNA:n tulkinnasta. Hän jätti pois evoluutiopalvojien käyttämät esiseulonnat, siivilöinnit ja valikoivan valikoinnin. Näin hän teki puhtaampaa ja parempaa tiedettä ilman maailmankuvien tuottamaa dogmaa. Hän otti vertailuunsa mukaan noita "non-alignable regions" kohtia. 

On aika selittää todella monimutkainen aihe räikeän yksinkertaistamisen kautta.


 

Perimän emäkset ovat yleisesti vertailussa rinnakkain, eli aligned. Havainnollistamiksi tähän väliin pieni ajatusleikki. Jos sinulla on 100 kirjaimen teksti, josta yksi kirjain vaihtuu toiseksi kirjaimeksi, niin teksti on 99% samankaltainen alkuperäiseen verrattuna vertailevan algoritmin kannalta (kun algoritmi käyttää rinnakkaista mittaustapaa). Jos 100 kirjaimen tekstistä keskeltä tekstiä poistuu deleetiolla kirjain, tai kopioituu yksi ylimääräinen kirjain, niin teksti on enää n. 50 % samankaltainen alkuperäiseen verrattuna, koska muutoksen jälkeen tuleva teksti tulkitaan non-aligned tekstiksi. Kirjaimet eivät ole enää rinnakkain kun tekstejä verrataan, koska yksi puuttuva tai ylimääräinen kirjain siirtää kaikki seuraavat kirjaimet eri kohtiin. Vaikka tuon yhden muutoksen jälkeiset kirjaimet olisivat muuten täysin samoja kuin alkuperäisessä tekstissä, niin eroavaisuus kasvaa heti huomattavasti suuremmaksi rinnakkaisuutta käyttävän algoritmin näkökulmasta. Mitä lähempänä tekstin alkua deleetio/kopio tapahtuu, sitä pienempi tekstien samankaltaisuus. Mitä lähempänä tekstin loppua deleetio/kopio tapahtuu, sitä suurempi tekstien samankaltaisuus. Tämän takia vertailevassa geenitutkimuksessa suositaan rinnakkain asettuvia DNA-sekvenssejä. Ja algoritmit osaavat myös asettaa sekvenssiä rinnakkain vertailuja varten, kun ne tunnistavat perimän siirtelyt, kopioinnit, deleetiot, jne, sekvensseissä. Ei-rinnakkain asettuvat sekvenssit tarkoittavat lisää vertailevaa työtä. Sitä kyllä tehdään erilaisilla algoritmeilla, mutta tarve on pienempi. Rinnakkain tehty vertailu tuottaa tarkempia tuloksia, mutta vaatii enemmän työtä. 

Ei siis mikään yllätys, että soveltamalla ei-rinnakkaista vertailua saadaan suurempi eroavaisuus kuin rinnakkaista vertailua käyttämällä. Tämä on se ratkaiseva ero, jolla kreationistit pyrkivät hautaamaan sitä ihmisen ja simpanssin perimän suurempaa samankaltaisuutta. Eikä yksi vertaileva tapa ole parempi tai enemmän oikeassa kuin toinen. Niiden tarkkuusluokka on vain erilaista. Niillä on erilaiset sovellustarpeet bioinformatiikassa. Biologian kannalta on vain selkeämpää ja loogisempaa suosia tapaa, jossa vertailun tähtäimessä ovat kohdistetusti valikoidut aktiiviset geenit. Tuollaisen vertailun tulos on hyödyllisempää biologiassa, kun ei tuhlata aikaa esim. saman geenin satojen toimimattomien kopioiden vertailuun.

Kuten kaikki edelliset kreationistien vasta-argumentit, myös 

 Jopa Tomkinsin huonosti tehdyllä vertailutavalla ihmisen ja simpanssin geneettinen samankaltaisuus oli suurempi kuin esim. kettujen ja koirien, kotikissojen ja tiikerien, hiirien ja rottien samankaltaisuudet. Aivan kuten kaikilla muillakin vertailutavoilla. Koska lajien yhteinen polveutuminen on luonnontieteellinen fakta.

Tomkinsin paperi ei nostattanut laineita luomisopin lammikossa, koska sen virheet todettiin niin nopeasti. Kukaan ei näyttänyt välittävän siitä edes kreationistien parissa. Siitä ei tehty isompia puheita tai esitelmiä. Eikä isompia väittelyjä kreationistien ja evolutionistien välillä. Nettikeskusteluissa toisteltiin helpommin ymmärrettäviä yksinkertaisempia argumentteja. Suomessa ei enää edes ole samalla tavalla aktiivisia kreationisteja, jotka tekisivät uutta materiaalia.

Yksinäinen tuulahdus puhalsi läpi autiot kreationismikeskustelun areenat. Vuodet vierivät. Kunnes huhtikuussa 2025 Nature-julkaisussa ilmestyi Complete sequencing of ape genomes paperi. Siinä tehtiin tuorein katsaus ihmisapinoiden perimästä. Paperi ei sinällään ollut mullistava, mutta kuitenkin tärkeä. Materiaalina on entistä suurempi määrä geenejä. Entistä tarkempi ja monipuolisemmin suoritettu lajien välinen vertailu. Entisiä vertailuja täydennetään ja parannetaan. Ihmisten ja simpanssien perimä on vieläkin lähempänä toisiaan kuin muita lajeja.

Kalenteri vierähti toukokuulle. Discovery Instituten geologi ja lakimies Casey Luskin paljasti lukeneensa kyseisen paperin.  Eikä juuri kukaan yllättynyt siitä, että hän ei ymmärtänyt lukemaansa. Luskin väitti paperin olleen jymypaljastus, joka kumosi 1 % eron myytin. SEKSI VAU! KATSO KUVAT! Luskin tulkitsi Naturen salanneen hämmästyttävän suurta geneettistä eroa ihmisen ja simpanssien välillä. Nimittäin paperin lisämateriaaleissa on dataa ja lukuja, joita tulkitsemalla Luskin kuvittelee lajien perimän olevan monikertaisesti erilaisempi kuin aikaisemmin on väitetty:

  • At least 12.5 percent and possibly up to 13.3 percent of the chimp and human genomes represent a “gap difference” between the two genomes. That means there’s a “gap” in one genome compared to the other, often where they are so different, they cannot even be aligned.
  • There are also significant alignable sections of the two genomes that show “short nucleotide variations” which differ by only about 1.5 percent. We can add this difference to the “gap difference,” and calculate a 14 percent to 14.9 percent total difference between human and chimp genomes. This means that the actual difference between human and chimp DNA is 14 times greater than the often-quoted 1 percent statistic. 

 Luskin ei ymmärtänyt, tai teeskentelee ettei ymmärrä, miten geenisekvenssien vertailua tehdään rinnakkain VS ei-rinnakkain. Discovery Institute alkoi vaatimaan, että museot muuttavat näyttelyissään mainittuja lukuja ihmisten ja simpanssien samankaltaisuudesta Luskinin keksimiin lukuihin.

Luskinin moka on herkullista debunkattavaa. Se tehdään kaikkein parhaimmalla ja perinpohjaisella tavalla Gutsick Gibbon kanavalla. Sinne ilmestyi erittäin opettavainen ja tärkeää sivistystyötä tekevä video. Varoitus: video sisältää tiedettä ja tekee katsojasta viisamman ihmisen. Katso omalla vastuullasi.


 Ota popcornit ja kylmä alkoholiton juoma valmiiksi ja nauti.

8.7.25

Epsteinin lista ja MAGA-kultin uusin aivosolmu

 Kauan kauan sitten, toisessa todellisuudessa, salaliittoteorisoinnin kiivaissa piireissä seurattiin vuoden 2024 Yhdysvaltojen presidenttivaaleja. Yksi folioprikaatin suosikkiaiheista on Jeffrey Epsteinin kuolemasta ja karmeista teoista seuranneet (tai seuraamatta jääneet) tuomiot. Vaikutusvaltaisissa piireissä pyörinyt pedofiili oli varmasti tehnyt ja käyttänyt suhteitaan myös politiikan parissa. Mutta ketkä olivat käyneet Epsteinin kuuluisalla saarella paheelliset lasten raiskaamiset mielessään? Nimet olivat piilotettuna ns. Epsteinin asiakaslistalla.

 Heinäkuussa 2024 tapahtunut Trumpin salamurhayritys oli täysin looginen tapahtuma kaikille niille, jotka tiesivät Trumpin taistelevan valtaeliittiä vastaan. Trumpin ei haluttu julkaisevan Epsteinin asiakaslistaa. Jopa salamurha oli eliitin mielestä sopiva keino estää listan julkaisu! Olihan sama eliitti murhannut Epsteinin selliinsä vankilassa ja lavastanut sen näyttämään itsemurhalta, kuten lukemattomat MAGA-sfäärin twitter-tilit toistelivat toisilleen.

Jopa tuleva varapresidentti JD Vance osasi vaalikampanjan aikana vetää retorisia yhtäläisyysmerkkejä Kamala Harrisin ja Epsteinin välille puheissaan. Selkeästi Trumpin tuleva hallinto ei tykännyt Epsteinistä.

Trump uskalsi avoimesti vihjailla, että hän julkaisisi Epsteinin asiakaslistan

FBI:n johtajaksi nimitettävä The Plot Against the King lastenkirjan kirjoittanut ja salaliitto-podcasteista tuttu Kash Patel vannoi julkaisevansa FBI:n salaamat pedofiilien nimet Epsteinin listalta.

Trumpin hallinnon tuleva oikeusministeri Pam Bondi ilmoitti marraskuussa 2024, ettei ole mitään esteitä julkaista Epsteinin asiakaslistaa

Elon Musk kertoi Tucker Carlsonin haastattelun aikana lokakuussa 2024, että Bill Gatesin kaltaiset miljardöörit tukivat Kamala Harrisia, koska haluavat Harrisin pitävän Epsteinin asiakaslistan salattuna (21 minuutin 49 sekunnin kohdalla). Musk osasi sanoa, että listan mahdollinen julkaiseminen hermostuttaa eliittiä. 

Ei siis mikään ihme tai yllätys, että MAGA-väki toistuvasti kehui Trumpin ns. kuivaavan suon ja poistavan pedofiili-eliitin vallan politiikasta. Demokraatit olivat käyttäneet Epsteinin listaa aseena haaliakseen vaikutusvaltaa ja suojellakseen itseään, mutta presidentti Trumpin toinen kausi tulisi poistamaan tuollaisen korruption Amerikasta. Kunhan Trumpin uusi hallinto astuisi virkaan ja aloittaisi työnsä, niin Amerikan poliittinen maisema muuttuisi mullistavalla tavalla aivan toisenlaiseksi. Kulisseista kansakuntaa hallinnut pedofiili-eliiti tuotaisiin oikeuden eteen. Trumpin selkeä vaalivoitto (valtaeliitti unohti jostain syystä tällä kertaa varastaa vaalit) varmisti, että Epsteinin asiakaslista tulisi vihdoista viimein julkiseksi.

 Kunnes koitti heinäkuun 6. päivä 2025.

USA:n oikeusministeriö on päättänyt, ettei mitään Epsteinin asiakaslistaa ole olemassa. Ja Epstein teki itsemurhan sellissään.

Salaliittoteorisoinnin epävirallisena paavina toimiva Alex "InfoWars" Jones julkaisi videon, jossa hän itkee listan katoamisen tähden:

"The DOJ is running cover for the CIA and Mossad. NO ONE IS BUYING THIS!! Next the DOJ will say ‘Actually, Jeffrey Epstein never even existed.’ This is over the top sickening.”  

Tästä tulee varmasti jännä kesä Trumppia kannattavien ja Epstein-salaliittoja levittäneiden piireissä. Voittaako halu kannattaa Trumppia vain halu punoa uusia salaliittoteorioita joissa tällä kertaa myös Trump on osana valtaeliittiä? Muskin ja Trumpin välisessä heteromiesten rakastavaisten riidassa kesäkuun alkupuolella Musk kerkisi twiittaamaan, että Trump ei suostu julkaisemaan Epsteinin tiedostoja, koska Trumpin nimi on tiedostoissa. Tuo viesti lohkaisi ison raon MAGA-kultin sisällä, kun moni Muskia fanittava joutui valitsemaan hänen ja Trumpin väliltä.

Jään puolijännittyneenä kotisohvalleni seuraamaan popcornipussin kera dramaattisen tilanteen kehittymistä. Varmasti saamme kiehtovia ajatusrakennelmia, joissa tuore uutinen Epsteinin listan olemattomuudesta sovitetaan Trumpin kannattamisen jatkumiseen. Ihmismieli on kiehtova ilmiö. Samalla halua kokeilla miltä tuntuu aktivoida oma foliopiponi:

Epstein kuoli selliinsä liittovaltion vankilassa 2019. Trumpin ollessa presidentti ensimmäistä kertaa.

 Hmmm. Sattumaako?


 

 Hauska iltalukemisena tarjolla on 2023 julkaistu oikeusministeriön raportti Epsteinin kuolemasta.

28.6.25

Hei me herätetään kuolleita henkiin Kuopiossa!

 Useampi vuosi on vierähtänyt Nokia Mission hurjimmista vaiheista. Pappi Markku Koiviston pääsy otsikoihin kuolleista herättämisen yrittämisellä jääköön miehen elämän merkkipaaluksi. Kuollut ei herännyt vaikka sitä rukoiltiin suurella hartaudella ruumiin ympärillä helmikuussa 2011. Kyseessä oli ruumiinavauksen läpikäynyt ihminen Helsingin oikeuslääketieteellisellä laitoksella. Markku Koiviston epäonnistuminen ei lannistanut hartaasti ja äärimmäisen vakavasti uskoaan ottavia kristittyjä Suomessa.

Sama meno kun jatkuu. Eri uskonyhteisössä tällä kertaa. Kuopiossa toimiva Rukouksen Seurakunta mainostaa itseään hienoilla saavutuksilla. Rukouksen voimalla on parannettu pelkästään viime vuonna monta vaivaa:

pornografia- ja peliriippuvuudesta luopuminen.

 Ei hassumpi saavutus. Vaikka molemmat ovat suosikkiharrastuksiani.

 uushenkisyydestä, mietiskelystä, energia hengellisyydestä, pahoista hengistä, demoneista ja noituudesta.

 Tuon oli pakko olla iso projekti. Hieno sulka hattuun seurakunnalle. Toivottavasti siihen ei tarvittu roviota.

40 vuotta kestänyt änkytys parani

 Varmasti änkytyksen päättyminen paransi henkilön elämänlaatua. Suuri kiitos kaikille rukoilijoille.

20-vuotias nainen heräsi kuolleista

 

 

 

Äärimmäisen hieno saavutus! Varmasti seurakunta on tarjonnut kattavat todisteet ihmiskunnan kannalta melko tärkeästä tapahtumasta?

Ei ole.

Vavisuttavalle virkoamiselle tarjotaan seurakunnan sivuilla pelkästään päivämäärä. Tammikuun 9. päivä jossain Suomessa muutettiin raato reippaampaan kuntoon. Tietenkin on pienen pieni mahdollisuus sille, että seurakunnan mainostama väite ei pidä paikkaansa. 

Jos tepastelet Kuopion kauppatorilla klo 17:00 - 20:00 tänä viikonloppuna, niin voit kysellä heiltä Jesus Festin aikana kasvotusten tarkemmin kenellä ja missä tuo reteä resurrektio suoritettiin.

 


 

21.6.25

Kun littarit eivät ymmärrä mitä kartat ovat

Mikäpä olisi komeampaa koristetta kotiseinälle kuin uusi fantasiakartta. Skyrim kartta ja Tähtien Sota maailman galaksikartta ovat samalla tavalla mielenkiintoisia koristeita. Minulla on Warhammer40K pelimaailman toiseksi kuuluisimman piiristystaistelun (Vraksin piiritys) printattu kartta, mutta en ole laittanut sitä makuuhuoneeni seinälle. Sen lisäksi minulla on kangaskartta Terran piirityksen alkuvaiheista, kun Horuksen laivasto aloitti hyökkäyksensä tähtijärjestelmäämme. 


 Nuorempana sällinä minäkin piirtelin monenlaisia seikkailukarttoja ja scifi-sotaa selittäviä kuvia. Onneksi kaikki aikuiset ymmärtävät, että paperille piirretty kartta ei tietenkään itsessään tarkoita, että piirtämisen myötä todellisuus muovautuu kuvaamaan kartan todellisuutta. Näin ei kuitenkaan ole littarien jännittävässä todellisuudessa. Litteän Maan todisteet ovat aina jääneet puuttumaan, vajaiksi tai tekaistuiksi. Merillä pääsee seilaamaan aivan eri tavalla kuin litteä Maa sallisi. Taivaalla lennetään oikeassa maailmassa aivan eri etäisyyksiä ja aikatauluja kuin litteä Maa mahdollistaisi. Yksikään littarien tarjoama kartta ei sovi yhteen ihmiskunnan päivittäisten matkustamistapejan kanssa. 

Siksi epätoivon vimmalla tartutaan kaikkeen mahdolliseen materiaaliin, jota voidaan tulkita mitä erikoisimmilla tavoilla kaikkena muuna kuin pyöreän planeetan malleina. Yksi tällaisista ikuisuusaiheista on ns. litteän Maan Kuu kartta. Ideana on erikoinen piirretty kartta, joka näyttäisi olevan Kuun pinnalla oleva heijastettu versio Maasta, jos Maa olisi litteä. Tai jotain sinnepäin. Kyseessä on tämä kartta.

 

Erittäin hienoa jälkeä. S. Bini signeeraus on ainoa vinkki kuvan piirtäjästä. Alkuperäistä ei löydy internetistä. Senkin edestä löytyy erilaisia väitteitä siitä mistä kuva on tullut. Yleisimmässä versiossa väitetään kartan olleen YK:n arkistoissa, kunnes nettiin vuotamisen jälkeen YK poisti sen. Koska jostain syystä YK ei halua säilyttää erilaisia kuvia arkistoissaan.

Sitä väitetään saksalaiseksi kartaksi, vaikka ei ole mitään varmuutta minkämaalainen henkilö piirsi kartan, joten käytän siitä samaa nimeä. Hienosti mustekynällä tehdyt piirrokset ovat hyviä ja kartta on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Saksalaista karttaa myydään hiirimattoina, julisteina ja varmasti myös t-paitoina. En vaan ymmärrä miksi karttaa fanittavien joukossa on selkeästi ihmisiä, jotka uskovat kartan olevan jotain muuta kuin mielikuvituksen tuotetta. Vinkit mielikuvituksesta ovat selkeästi esillä itse kartassa.

 


Natsien sukellusvenetukikohtia tunnetun maailmamme ulkopuolella? Natsien UFO-tukikohtia samoilla tuntemattomilla saarilla? Iron Sky elokuvalla on paljon faneja maailmalla! Tuo asettaisi kartan ajankohdan jonnekin 1930-1940 lukujen paikkeille. Jolloin nousee vieläkin suurempi ongelma niille jotka uskovat kartan kertovan oikeasta todellisuudesta. Tyynimeri kun ei ole se sama meri kuin täällä oikeassa maailmassa.

 


 Saksalaisen kartan mukaan Australian ja Etelä-Amerikan välillä oli vielä alle sata vuotta sitten valtava Lemurian manner. Kukaan natseja edeltävä purjehtija ei vaan koskaan onnistunut löytämään sitä.

Vielä vuosien kuluttua tuota samaa karttaa tullaan esittelemään littarien meemeissä jonain esoteerisenä paljastuksena ja salattuna historiana. 

19.6.25

Pydamidihuijaus

Pyramidien mysteereistä on kirjoiteltu ja luennoitu vuosisatojen ajan. Ikuista ihmetystä aiheuttaa kysymys ”mitä kaikkea muinaiset egyptiläiset pystyivätkään tuottamaan taidoillaan”. Valtavien pyramidien rakentamisen selittäminen ja rakenteiden sisälle piilotettujen arvoitusten selvittäminen on työllistänyt sukupolvien ajan rajatiedon asiantuntijoita.

Modernin aikakauden muoti-ilmiönä vanhoja teorioita muokataan uuden teknologian suomilla tulkinnoilla. Arkeologien robottiluotaimet tutkivat läpi tunneleita ja hautakammioita, joihin ihmiset, edes lapset, eivät ole aikaisemmin mahtuneet. Yksi näistä uusista teknologioista on satelliiteilla tehdyt mittaukset maaperän salaisuuksista.

Synteettisen apertuurin tutka satelliitissa mahdollistaa SAR-skannaukset. Kiertoradalta asti otetut skannaukset eivät ole resoluutioltaan yhtä hyviä kuin lentokoneista otetut, mutta tuloksena on kuitenkin kattava ja laaja kartta, joka on tarkempi kuin vuosikymmeniä sitten laaditut kartat. Teknologia ei ”näe” syvälle maan alle, vaan kartoittaa maanpintaa erittäin tarkasti. Yhdistettynä muihin tekniikkoihin voidaan laskea ja mallintaa kartoituksia mahdollisista tunneleista, lohkeamista tai ilmataskuista rakennusten alla. Tosin vain muutaman metrin syvyyteen ja vain sopivassa maaperässä.

Maaliskuun aikana esoteerisista videoista nauttivien syötteet täyttyivät yhdestä ja samasta aiheesta. Erikoisen egyptologian harrastajat olivat ekstaasissa. Tutkijat olivat löytäneet historiankirjat uusiksi kirjoittavan mullistuksen Khefrenin pyramidin alta. Se kuuluisin ja kirjaimellisesti keskeisin Gizan pyramideista. Muinainen valtava rakennelma oli ollut täysin pimennossa, kunnes italialainen tutkijaryhmä havaitsi satoja metrejä syvät spiraalimaisella kierteellä koristellut valtavat kaivot maan syvyyksistä. Syvin rakenne oli jopa kaksi kilometriä maan alla.

Runsas määrä sosiaalisen median videoita havainnoi rakennelmia tekoälyllä luoduilla animaatioilla. Khefrenin alla oli milloin unohdettu kaupunki, kilometrien syvyisiä pilareita, joilla estetään pyramidin uppoaminen tai muinainen voimalaitos tuottamassa sähköä.
 

 


TikTok-videoilla on yhteensä suurempi yleisö kuin kaikilla Erich Von Dänikenin kirjoilla yhteensä. Jopa maailman suosituimpiin podcasteihin kuuluvassa Joe Rogan Experience -ohjelmassa hämmästeltiin pyramidin alta havaittuja valtavia rakenteita. Miksi tutkijayhteisö kieltäytyi puhumasta aiheesta? Onhan SAR-kuvauksilla tehty ihan oikeaa arkeologiaa. Niillä on löydetty mm. Egyptin Sakkarasta dyynien alle jääneitä rakennuksia. Selkeästi uusin löytö on liian mullistava, jotta arkeologit uskaltaisivat kommentoida sitä!

Tai sitten ongelma johtui äärimmäisen pitkille vedetyistä tulkinnoista.

Italialainen ryhmä käytti Filippo Biondin kehittämää uutta algoritmia, jolla kehitettiin SAR-skannauksien kaksiulotteisista kuvista kolmiulotteinen malli. Satelliitin keräämä data syötettiin tarkoitusta varten koulutetulle tekoälylle. Tekoäly tulkitsi satelliittikuvista ihmisten hämmästelemät pyramidin kätkemät muodostelmat. Tuollaista 3D-mallintamista ei ole tehty samalla algoritmilla kontrollina joistain tunnetuista maanalaisista rakenteista yhtä syvältä maan sisältä.

Arkeologit ovat vastanneet ryhmän esittämiin tuloksiin maltillisesti. Laskentamallia pitäisi kehittää ja testata, jotta sen tuottamat kolmiulotteiset kuvat olisivat luotettavia. Ja ne pitäisi käyttää läpi vertaisarvioituina papereina alaan liittyvissä tieteellisissä julkaisuissa. Samoin jonkun olisi selitettävä, miten mallinnetut syvät rakenteet, jos ne ovat olemassa, eivät olisi luonnollisia muodostelmia. Gizan alueella kun on luolaverkostoja.

Maatutkaluotauksella löydettiin kaksi kammiota pyramidin alta 1970-luvulla. Näitä kammioita ei näy ryhmän SAR-skannauksista tehdyissä malleissa. Runsas jatkotutkimus ja menetelmien vertailu tuottaisivat mahdollisesti ihmiskunnan historiaa mullistavan löydön. Mutta tuollainen palaute ei ole mediaseksikästä, joten jutut muinaisesta sähkövoimalasta pyramidin alla saavat enemmän huomiota internetissä.

Luonnollisesti tuollaiset rationalistiset kommentit nostattivat vastalauseita salatieteiden parissa. Ne tulkittiin tutkijayhteisön uppiniskaisuudeksi: he eivät halunneet kyseenalaistaa valtatieteen paradigmoja. Keskustelussa unohdettiin, että italialainen ryhmä julkaisi tuloksensa jo vuonna 2022. Ryhmä sai huomiota vasta Italiassa maaliskuun 15. järjestetyn konferenssin jälkeen.

Suurin osa esitelmästä keskittyi pyramidin sisällä näkyviin kohtiin. Pari vuotta vanhassa tutkimuspaperissa ei esitelty kahdeksaa valtavaa kaivoa tai pilaria pyramidin alla. Vasta esitelmässä näytetyt uudet mielenkiintoiset tekoälyn tekemät mallinnukset niistä herättivät pseudohistorialliset piirit unestaan. Ja nostivat ryhmän kuuluisaksi.

Julkaistu Skeptikko-lehdessä 2025
 

10.6.25

Kuulentohuijausten puuttuminen Neuvostoliitossa, osa 2

 Jatkan tarinointia Neuvostoliiton ja kuulentohuijausten olemattomuudesta Neuvostoliiton saavutusten kohdalla. Selkein selitys niiden puuttumiselle on, ettei Neuvostoliitto koskaan lähettänyt kosmonautteja hakkaamaan sirppi&vasara lippuaan Kuun kamaralle. Vielä siihen päälle se tosiasia, että Neuvostoliitto teki ihan avoimesti aivan muunlaista avaruusprojektia. Nimittäin kuureissun sijaan kosmonautteja koulutettiin ja valmisteltiin pitempiaikaisen avaruusaseman miehittämiseen Maan kiertoradalla. Neuvostoliitto ei hävinnyt avaruuskilpailua NASA:lle heinäkuun 20. päivä 1969, kun Apollo 11 laskeutui Kuun pinnalle. Neuvostoliitto ei edes osallistunut siihen kisaan. 

Perustelut tuolle puolustukselle olivat loogisia. Amerikka oli kahlittu Kennedyn poliittisilla periaatteilla julistamaan kuureissuun. Hruštšov ei ollut esittänyt samanlaista hehkutusta kuulennoista, vaan sen sijaan oli puhuttu enemmän Venukseen tai Marsiin matkustamisesta. NASA tuhlasi resurssejaan teknologiseen ihmeeseen, jossa ei oikeasti tehtäisi niin suuria tieteellisiä läpimurtoja tai saavutuksia kuin muunlaisessa avaruusprojektissa voitaisiin tehdä. Luotaimet pystyisivät tekemään kaiken saman jota astronautit tekivät matkallaan. Se oli täysin validi selitys Neuvostoliiton suunnalta. 


 

Marraskuussa 1970 Lunohod 1 luotain todisti maailmalle, että halutessaan kommunismi voisi tuoda Kuun pinnalle mitä vain toverit haluavat. Lunohod 1 kuukulkija ei ollut ainoastaan todella söpö radio-ohjattu aurinkopaneelilla ladattava robotti vaan myös ensimmäinen laatuaan toisella taivaankappaleella. Jälleen yksi rikottu ennätys meni Neuvostoliitolle. Tämän saavutuksen jälkeen oli selkeää, että NASA oli osallistunut yksin kuulentojen kilpaan, samalla kun Neuvostoliitto teki oikeasti merkittävää tieteellistä ja teknologista kehitystyötä. Tällaisia puheita oli helppo levittää Yhdysvalloissa, kun haluttiin tukea Nixonia ja mollata Kennedyn perintöä. Kuulennot olivatkin jättäneet Amerikan kehityksestä jälkeen! Jopa Amerikan luotettavain TV-kasvo Walter Cronkite totesi 1974, että "It turned out that the Russians were never in the race at all."

NASA vaihtoi huomiotaan Kuun suunnalta lähemmäksi kiertoradalle. Euroopan avaruusjärjestön kanssa aloitettiin Spacelab avaruuslaboratorion kehittäminen. Aivan kuin vastauksena Neuvostoliitolle. Tosin Spacelab vietiin avaruuteen ja tuotiin samalla reissulla pois avaruussukkulalla. 

Neuvostoliitolla oli työpöydällään Saljut avaruusasemaohjelma. Sillä testattiin huoltoalusten ja miehistökapselien telakointia pysyvämmän kokonaisuuden kannalta. Kosmonautit pystyivät työskentelemään pitempään painottomassa tilassa. Leonid Popov ja Valeri Rjumin nauttivat kiertoradasta peräti 184 vuorokauden verran Saljut 6 tehtävän aikana. Kaikki oli selkeää valmistelua isomman avaruusaseman rakentamisessa. 

Helmikuussa 1986 taivaalle jyrisi ensimmäisen osa uutta Mir avaruusasemaa. Viimeistään tuo jyrinä teki selväksi miten Neuvostoliiton päätös jättää kuureissut vain pähkähullujen amerikkalaisten leikiksi olikin osoittautunut järkeväksi päätökseksi. Kommunistit olivat rakentamassa kaupunkia avaruuteen kun jenkit vielä miettivät miten pystyisivät samaan! 

Oliko Moskova onnistunu höynäyttämään amerikkalaiset tuhlaamaan valtavat määrät rahaa turhaan Apollo-projektiin? Akateemisissa piireissä puhuttiin suoraan, että Neuvostoliitto oli käytännössä saavuttanut saman tutkimustiedon luotaimillaan. Halvemmalla ja ilman samoja riskejä joita NASA oli ottanut. Ja kaikesta edistyksestä huolimatta Neuvostoliitolla näytti olevan selkeä etu teknologisella saralla. Mir avaruusasemaa koottiin, mutta kosmonautteja ei koskaan vaivauduttu lähettämään kävelemään Kuun pinnalle. Apollo-projekti oli täten yksi suurimmista turhakkeista ihmiskunnan historiassa.

Vai oliko? 

 Neuvostoliitolla oli oikeasti ollut oma kuulentoprojektinsa. Ja projekti oli hyvin lähellä samaa tasoa kuin Apollo oli ollut ennen maalin saapumista. Vastoin Neuvostoliiton puheita heillä oli oikeasti kova pyrkimys saada kommunisti Kuuhun. Kuulentoprojektin täydellinen epäonnistuminen salattiin. Vasta glasnostin aikakaudella Neuvostoliiton hajotessa tietoja päästettiin julkisuuteen. Ne varmensivat sen mitä useat neuvostoliittolaisia projekteja tarkkailleet olivat arvelleet tapahtuneen jo 1970-luvulla.

Walter Cronkiten ja kumppaneiden puheet avaruuskilpailun yksipuolisesta osallistumisesta eivät koskaan olleet sitä mitä alan asiantuntijat olivat kirjoitelleet. Populaarikirjallisuudessa ja lehdistössä väitettiin Neuvostoliiton jättäytyneen suosiolla kisan ulkopuolelle, koska se ei kiinnostanut heitä. Avaruuskilpa Kuuhun oli vain myytti. Julkisuudessa tuo oli suosituin näkökanta. 

Oikeasti kosmodromin konttoreissa suunniteltiin miehitettyä lentoa Kuuhun. Ensimmäinen vaihe oli kiertää Kuu. 1968-1970 vuosina laukaistiin neljä miehittämätöntä kapselia Kuuhun ja takaisin. Kyseessä oli Zond-ohjelma. Kuulentojen kannalta tärkeät laukaisut vuonna 1967 kuitenkin epäonnistuivat, koska Proto raketissa oli toistuvasti ongelmia. Zond-5 onnistui kiertämään Kuun ja palaamaan kotiin 1968 kuuden päivän pituisella reissulla. Zond-6 toisti saman reissun, mutta paluumatkalla suoritti vaikeamman "kaksoisdippaus" liikkeen Maan ilmakehässä hidastaakseen nopeuttaan. Luotain laskeutui lähes täydellisellä tarkkuudella etukäteen sovitulle alueelle Keski-Aasiassa. Miehitetty lento Kuuhun oli looginen seuraava askel. Neuvostoliiton avaruuslentojen tietosanakirjan sivuilla komeili vuonna 1968 kosmonautti Vladimir Komarovin sanat, jotka julistivat ettei Neuvostoliitto häviäisi kilpajuoksua Kuuhun. Toiset kosmonautit puhuivat jalanjälkien jättämisen Kuun pinnalle olevan pian todellisuutta. Yksityisissä keskusteluissa NASA:n astronauttien kanssa vuonna 1968 Pariisin lentoshown aikana kosmonautit puhuivat tulevista lennoistaan, joissa mainittiin olevan mukana Kuun kiertäminen.

Se selitti Zond-luotaimen paluureissulla tehdyn "kaksoisdippauksen", jolla varmistettiin laskeutumisnopeuden olevan tarpeeksi hellä kapselissa olevalle kosmonautille. Miehittämättömät kapset lämähtivät suuremmalla vauhdilla perille. 

 Zond-luotaimien tarkastelu osoitti niiden olevan muunneltuja Sojuz-kapseleita. Eli miehitetylle lennolle tarkoitettuja. Kuulennon vaativat hapet ja muut elossapitojärjestelmät veisivät tilaa, joten kyytiin tulisi vain yksi kosmonautti. 

 1973 julkaistusta Zond-luotaimen valokuvasta huomattiin heti, että siihen oli asennettuna heittoistuin. Aivan kuten kaikissa edeltävissä yhden kosmonautin kapseleissa.

1970 oli myös suoritettu Maan kiertoradalla raskaalla miehittämättömällä kapselilla lentoradan muutoksia, jotka olivat samanlaisia kuin Apollo-9 tekemä testilento. Neuvostoliitto teki kolme muuta vastaavaa testilentoa kiertoradalla. Nekin olivat aivan samanlaisia harjoituksia kuulentoa varten joita amerikkalaiset olivat tehneet. Lisäksi telakoituvien kapseleiden testilennot vuosina 1967-1969 tehtiin järjestyksessä joka herätti huomiota. Aktiivinen telakoitumisen suorittava kapseli laukaistiin ensin ja kaksi päivää myöhemmin laukaistiin passiivinen telakoitumisen kohdekapseli. Testilennot olivat todella outoja, ellei niillä harjoiteltu kuulentoa varten telakoitumisella yhdistyvien kapselien tehtävää. Jos miehitetty kapseli laukaistaan ensin ja varustekapseli sen jälkeen, niin telakoituminen ja vauhdin lisääminen Kuuta kohti olisivat mahdollisia jälkimmäisen kapselin ensimmäisen kierron aikana. Tämä tehtäisiin sen tähden, että vauhdin lisäämiseen vaadittavat polttoaineet eivät kestäisi niin pitkään kiertoradalla olevan kapselin säiliöissä. Ensin oli saatava ihmiset kiertoradalle ja vasta sen jälkeen varustekapseli polttoaineineen nopeasti tehtävää vauhdinlisäystä varten.

Kosmonautit myös harjoittelivat helikopterilentoja 1960-luvun loppupuolella. Samanlaista harjoittelua joita Apollo-lentojen astronautit tekivät. Kosmonauttien helikopterilennot loppuivat Apollo-lentojen saavutusten jälkeen. Ne olivat kallisarvoisen ajan haaskaamista, jos kosmonautti ei koskaan laskeutuisi Kuuhun.

Haaskaukseksi osoittautui myös söpö Lunohod 1 robotti, sillä astronautit toivat mukanaan enemmän näytteitä ja tekivät enemmän testejä Kuussa kuin robotto oli tehnyt. Vaikka Lunohod 1 tehtävä oli onnistunut, niin vastaavat näyte- ja tutkimusmäärän suorittamiset olisivat vaatineet ainakin tusinan verran samanlaisia robotteja. Tällöin kuulennot olisivat olleet kalliimpia kuin yksi Apollo-lento. Neuvostoliitto lopettikin Lunohod projektin olemattomin fanfaarein vuonna 1972.

Miehitetyn kapselin laukaisu vaatisi vähintään saman kokoisen raketin kuin NASA:n Saturn-5 raketti. Sellaista ei virallisesti ollut olemassa. Sellaisesta kyllä huhuttiin läpi 1960-luvun, mutta huhut tulkittiin vain NASA:n budjettia paisuttavien tempuksi. Vasta 1976 CIA oli koonnut tiedusteluraportin raketista. Niitä oli rakennettu kolme kappaletta. Ensimmäinen tuhoutui tankatessa. Kaksi muuta hajosi nousun aikana kappaleiksi kesällä 1971 ja syksyllä 1972. Valtava rakettiprojekti lopetettiin. Eikä sille voinut olla muuta käyttötarkoitusta kuin Kuuhun tehtävän laukaisun mahdollistaminen viimeistellylle Zond-luotaimelle, joka olisi ensimmäinen miehitetty kapseli. Kaikkiin muihin tarkoituksiin Neuvostoliitolla oli jo valmiit rakettimallit. Jos tämä uusi raketti olisi onnistunut, niin historiakirjat olisivat varmasti aivan toisenlaiset.

Lopulta kaikkein selkein syy Neuvostoliiton kuulentojen epännistumiselle oli Sergei Koroljovin kuolema vuonna 1966. Avaruuslentojen pääinsinööri oli elänyt rasittavaa elämää. Koroljov oli nero, joka suunnitteli valtavan määrän aluksista ja satelliiteista. Hän oli myös vanki. Elämä vankileireillä ja valtavat paineet kommunismihallinnon tyydyttämiseksi eivät tehneet hyvää miehen terveydelle. Avaruusprojektin onnistumisien myötä Koroljov pääsi hieman parempiin oloihin, mutta aseistetut vartijat pysyivät miehen seurana. Nyt niitä perusteltiin kriittisesti tärkeän pääinsinöörin suojelemisella. Miehen nimi pidettiin samasta syystä pois julkisuudesta. Neuvostoliiton imagoon ei sopinut vankityönä tehty avaruustutkimus.

 Koroljovin kohtaloksi koitui epäonnistunut leikkaus. Kirurgina oli silloinen Neuvostoliiton terveysministeri tohtori Boris Petrovskiy. Hänellä ei ollut enää paljon tuoretta kirurgista kokemusta, mutta VIP-potilaan status vaati korkea-arvoista tahoa leikkaussaliin. Olihan sali varattu Koroljovin yksinkertaista peräpukamaleikkausta varten, joten ongelmia ei pitäisi ilmaantua. Mutta miehen sisältä löydettiinkin syöpäkasvaimia, joita Boris päätti leikata samantien pois. Vaativampaan leikkaukseen ei oltu valmistauduttu. Alkoi vakava verenvuoto, jota kirurgi ei saanut kuriin. Paniikista selviydyttyään tohtori vihdoinkin päätti kutsua paremman kirurgin. Saapuessaan tohtori Aleksandr Vishnevskiy tosin vain totesi, ettei leikkaa kuolleita ja marssi pois leikkaussalista. Koroljovin kuoleman myötä kosmodromi menetti kirkkaimman tähtensä. Tekeillä ollut kuulento kärsi valtavasta aivokapasiteetin menetyksestä.

Sergei Koroljov kuuluu kuitenkin lähtemättömästi ihmiskunnan avaruusmatkailun merkittävimpiin nimiin.


6.6.25

Josh Timonen ja matka pois Dawkinsin luota kristinuskoon

Silloin tällöin saa sähköpostiini katselu- ja lukuvinkkejä. Kuukausi sitten sain linkin videoon, jossa Richard Dawkinsin seuraajien primus inter pares kertoo ateisminsa hylkäämisestä. Kyseessä on Josh Timonen. Nimi ei heti herättänyt muistoja Dawkinsin juttujen seuraamisesta.

Timonen on mies jonka ansiosta Dawkin siirtyi kunnolla internet-aikakauteen. Dawkinsin verkkosivun tekemisen jälkeen Timonen tuotti dokumenttielokuvia Dawkinsin kanssa. Samoin hän pyöritti oheistuotteita. Jos googlailit Joshnin ja Richardin nimiä, niin luultavasti sait eteesi tuohon bisnekseen liittyvän draaman: Dawkin syytti Joshia Dawkins-kaupan tuottojen käärimisestä hämärällä tavalla povitaskuunsa. Kiista soviteltiin lopulta oikeussalin ulkopuolella.

Miesten tiet erosivat, mutta Timonen oli vielä ateisti. Kunnes miehen elämässä alkoi tapahtui tärkeitä käänteitä. Hän sai tyttären. Perhe-elämä vakavoitti aivan uudella tavalla jumalatonta miestä. Lisäksi Amerikassa kulttuurisota alkoi levitä kuin maastopalo. Isoissa kaupungeissa mellakoitiin milloin Black Lives Matter rähinöissä tai sateenkaarilippu marsseissa. Kansakunta tuntui repeävän kahtia polarisaation syöksykierteessä. Timonen ei hyväksynyt sitä miten kaupunkien tuhoamisesta perusteltiin tarpeellisena. Hän kuvaili tilannetta "pahuuden aalloksi" yhteiskunnassa. Pahuus oli nousussa ja useat ihmiset vain kehuivat tilannetta. Ajatus yliluonnollisen harkitsemiseksi yhtenä mahdollisuutena kaiken tuon selittämisessä lipsahti Joshnin mieleen.

Timonen pakkasi perheineen laukkunsa (ei perhettään laukkuihin kuten ateistit yleensä tekevät) ja muutti Teksasin konservatiiviseen osaan. Rauhallinen ympäristö sopi paremmin lapsen kasvattamiseen. Tyttären koulutus tehtäisiin kotona eikä koulussa. Olipa lähellä myös cowboy-kirkko, jonne aluksi mentiin vitsimielellä. Ystävällinen ja avoin yhteisö otti heidän ilomielin vastaan. Kotona pohdittiin oliko oikein mennä kirkkoon ateisteina. Näin pienin askelin perhe siirtyi kristinuskoon.

Timonen luki uudelleen läpi Uutta testamenttia, Lee Strobelin Case for Christ kirjaa, ja uusin Cold-Case Christianity kirjaa. Cold-Case Christianity on rikostutkija J. Warner Wallacen yritys päätellä miten Jeesus kuoli. 

Timonen tarjoaa tutulta vaikuttavat käänteet uskon löytämisestä. Raamatun kertomus Jeesuksen ylösnousumuksesta oli hänen mielestään lopulta ihan uskottava. Olihan Raamatussa niin paljon silminnäköijöiden todistuksia ylösnousemuksesta. Lisäksi silminnäkijät ja siihen uskovat uskoivat ylösnousemukseen kuolemaansa asti. Vaikka roomalaiset kiduttivat heitä.

Tarina ei ole lopulta erilainen kuin muilla valtauskontojen seuraajilla ympäri maailmaa. Hindut ja muslimit uskontojensa variaatioina esittävät samanlaisia perusteluja uskolleen. Hinduja on kidutettu ja tapettu uskonsa tähden, mutta he eivät ole hylänneet uskoaan. Muslimeja on kidutettu ja tapettu uskonsa tähden, mutta he eivät ole hylänneet uskoaan. 

Minua ei lopulta kauheasti kiinnosta miten Timonen menetti uskonsa, koska hän kerro mistään todisteista jumalolennon puolesta. Jos uusi uskovainen elämä tekee hänen onnelliseksi, niin se on ihan ok asia. Hän ei vaan tarjoa minulle mitään mikä vakuuttaisi minut kristinuskosta.

28.5.25

Kuulentohuijausten puuttuminen Neuvostoliitossa

NASA huijasi sitä, NASA lavasti tätä, NASA väärensi tuota. Sitä samaa ja miljoona kertaa vääräksi debunkattua jöötiä kierrätetään ikuisesti netissä. Ihmiskunnan hienoimpien teknologisten edistysaskeleiden arvostaminen on olematonta salaliittoteoreetikoiden parissa. Uusia argumentteja ei enää tunnu ilmestyvän nettiväittelyissä.


 EpicRapBattles demonstroi miten kuulennot lavastettiin

Sitten huomasin uutisointiin palanneen Neuvostoliiton Kosmos 482-luotaimen. 70-luvulla laukaistu luotain piti alunperin lentää Venukseen asti, mutta tehtävä meni pieleen. Luotain jäi kiertämään tellusta. Varsinkin uutisten kommenttikentät saivat minut huomaamaan jotain. Tai jotain jota puuttui. Siellä ei toisteltu tuttuja mantroja avaruuslentojen lavastamisesta, rakettien törmäämisestä taivaan kaareen Litteän maan päällä tai muita sekopäiviäs hörinöitä. Sen sijaan toivottiin luotaimen putoavan Putinin päälle.

Miksi Neuvostoliiton avaruusohjelmasta ei hakata näppäimistöt kuumina salaliittoteorioita, mutta jokainen NASA:n historiikki tai tuore uutinen muuttuu foliopäällysteiseksi kaatopaikaksi?

Kysymys on kutkuttava mm. sen takia, että Neuvostoliiton avaruusohjelma oli dramaattisempi ja salatumpi kuin NASA:n avaruusohjelma. Kylmä sodan kuumilla hetkillä kosmonauttien retket toimivat punatähden loistavina esimerkkinä neuvostoaatteen ylivoimasta. Useamman kerran Konstantin Tsiolkovskin työhön perustuva neuvostoliittolainen avaruusohjelma onnistui nöyryyttämään kapitalistien rahoittama jälkeenjäänyt ja rappiollinen NASA. Amerikka oli epätoivon partaalla, kun Josif Stalinin, kansojen isän, puolella onnistuttiin siinä mitä mukamas kaikkein edistyneinen kansakunta vielä yritti tehdä. Useamman kerran tuo sama Neuvostoliiton avaruusohjelma koki karmeita katastrofeja, joita salattiin sotilaallisella tiukkuudella ulkomaailmalta. Harhautusoperaatioiden kera. Avaruusohjelmaan liittyi ihan oikeita salaliittoja, mutta kukaan ei näytä enää välittävän niistä. Eikä pahemmin enää muistella, että projektin pätevimmät insinöörit elivät vankeudessa.

Amerikan ja Euroopan nöyryyttäminen alkoi Sputnik luotaimella. Taustalla on Isä Aurinkoisen halu kehittää ballistinen ohjus jolla uusi atomipommi pystyttäisiin lähettämään Yhdysvaltojen kaupunkeihin. Sitä varten kehitetty raketti ei valitettavasti/onneksi ollut tarpeeksi tehokas. Projektin jämät sopivat kuitenkin jonkinlaisen luotaimen lähettämiseksi kiertoradalle. Näin saatiin lopulta Sputnik 1 piippamaan radiosignaalia. Maailma kuunteli hämmästyneenä kommunismin huimaa edistysaskeleiden steppiä. Tuon tarinan takaa löytyy oikea salaliitto.

Lopulta Stalinin taru päättyi. Tilalle nousi Nikita Hruštšov. Nikitalla oli selkeä logiikka avaruusprojektien tukemiseen. Neuvostoliiton armeijan suuri tähti Georgi Žukov oli erittäin suosittu mies. USA:lla oli presidenttinä kenraali Dwight D. Eisenhower, joten Puna-armeijan kenraalin nousu politiikassa oli selkeä uhka Nikitalle. Ratkaisuksi hän keksi vetää maton valtavan armeijan alta. Stalinin puhdistukset oli tehty vuosia sitten, joten hän myös tiesi millaisia ongelmia vastaava ratkaisu aiheuttaisi. Joten armeijan budjetilta vietiin perusteet laatimalla näkyvämpi avaruusohjelma. Hruštšov oli se mies jonka johdolla Neuvostoliitto nousi uuteen aikakauteen. Hruštšov oli se mies jonka visio muokkaisi neuvostokansat uuteen kukoistukseen. Ja tuo sanoma vahvistuisi jokaisella teknologisella harppauksella. Näin hän saisi kansakuntien suosion ja poliitikkojen tuen. Hruštšov ei välittänyt sen tarkemmin mitä tutkijat ja teknikot kehittivät kosmodromissa, kunhan hän pääsi kameroiden eteen kehumaan heitä hienosta työstä. Samalla Žukovin tukijat, eli traditionalistiset ns. tykistökenraalit, olisi kaikkien nähden syrjäytetty uudella avaruusajan teknologialla. Avaruusprojekti sai nopeasti lisää rahoitusta. Ja melko avoimet kädet miten insinöörit saavat tuloksia. Kunhan tuloksia tulee Hruštšovin vaatimilla päivämäärillä. Esim. diplomaattisilla visiiteillä Amerikkaan.

Ongelmaksi tuolle projektille tuli kuitenkin R-7 raketin sitkeästi toistuvat räjähtelyt laukaisualustalla tai nousuvaiheessa. Aivan kuten amerikkalaisten Atlas-raketit pamahtivat useasti. Hruštšovin antama lisääntynyt tuki helpotti projektin edistymistä.

Alle viisi viikkoa Sputkinkin saamasta kohtusta Žukov siirrettiin syrjään. Vuoden kuluttua Puna-armeijan kokoa oli pienennetty miljoonalla sotilaalla. Samoin Žukovin varjosta Hruštšovia kritisoineet kenraalit potkittiin eläkkeelle. Uudet ohjusjoukot olivat nyt Puna-armeijan kärkiasemassa. Samalla sopivasti Hruštšovia tukevana joukkona. Sotajoukot oli päivitetty nykyistä johtajaa kannattavaksi ilman veristä puhdistusta avaruuspropagandan voimin. 

Länsimaiden pöyristyminen ja villi reaktio Sputnik 1 lentoon oli yllätys Hruštšoville. Hän osasi kuitenkin välittömästi hyödyntää sitä. Amerikan riidellessä siitä miksi he jäivät jälkeen kommunismille otettiin esiin monta selitystä: ilmavoimat ja armeija kilpailivat keskenään yhteistyön sijasta, Neuvostoliitto sai "paremmat" saksalaiset tutkijat sotapalkintona. Maltilliset ja intellektuellit reaktiot jäivät hysterian jalkoihin. Sanoja selkeämpi todiste Neuvostoliiton ylivoimasta kiersi kiertoradalla. Mielipidekyselyt 1960-luvun puoliväliltä näyttivät amerikkalaisten uskovan, että Moskovalla oli selkeä teknologinen etumatka.

Etumatkasta puhuneet eivät tietenkään voineet mitenkään tietä mikä oli todellinen tilanne Neuvostoliiton puolella. R-7 raketti oli alkuperäiseen tarkoitukseen nähden epäonnistunut. Sputnik 1 oli pelkästään radiosignaalia lähettävä luotain, koska oikea tutkimusinstrumenteilla varustettu luotain ei ollut vielä valmis yhdistettäväksi tarpeeksi vahvaan rakettiin. Kehitystyö jatkui kuumeisesti, mutta politiikka puuttui peliin. Hruštšov onnitteli aina julkisesti kun raketti vei uuden luotaimen avaruuteen, mutta samantien hän määräsi kyseisen projektin jatkokehityksen lopetettavaksi. Tärkeämpää oli tuoda jotain aivan uutta kansakuntien nähtäväksi. Jatkokehitys olisi ollut varmempi ja kustannustehokkaampi tapa kehittää raketteja ja luotaimia. Nikita tarvitsi spektaakkeleita, ei saman shown toistamista. Huomattuaan rakettien vetovoiman kansainvälisellä areenalla alkoi hän vaatia laukaisuja ajoitettavaksi valtiovierailujen kohdalle.

 Hruštšov piti projektin johtohenkilöt anonyymeinä, jotta saisi itse kunnian onnistumisista. Luonnollisesti tuollainen salailu perusteltiin valtiosalaisuuksien ja huipputärkeiden teknikkojen suojelemisena. Olivathan myös monet tutkijoista ja teknikoista vielä vankeja, joten mainetta ei sopisi suoda heille.

Salailua suoritettiin monen tahon suunnalta. Näin Neuvostoliitto varmisti, ettei avaruuskisan suurin katastrofi päässyt otsikoihin länsimaissa. Eikä edes Neuvostoliitossa, jotta Nikita säästyisi nöyryytykseltä. Kyseessä oli Baikonurin avaruuskeskuksen kokema R-16 raketin räjähtäminen laukaisualustalle lokakuun 24. päivä 1960. Neuvostoliitto myönsi tuhon julkisesti vasta 1989. Merkit valtavasta tuhosta olivat kuitenkin nähtävissä.

Tuon kuukauden aikana oli otollinen aikaikkuna raketeille matkalla Mars planeetalle. 26 kuukauden välein toistuva lyhyt etäisyys Maan ja Marsin välillä teki myös Moskovan uutisoinnin villiksi. Nyt olisi vuoro lähettää luotain punaiselle planeetalle. Tai ehkäpä jopa ihmiskunnan ensimmäinen ihminen lähetettäisiin avaruuteen? Olihan Baikonurista jo laukaistu useampi onnistunut testiraketti kiertoradalle. Syyskuussa Hruštšov aloitti vierailunsa New Yorkissa YK:n kokouksissa. Satamaan saapuneesta Baltika laivasta loikkasi länteen merimies. Hän kertoi nähneensä Nikitan hytissä avaruusalusten malleja. Näillä Hruštšov varmasti aikoi esitellä uusinta edistysaskelta koko maailman edessä.

Mutta Nikitan YK-show tuli ja meni, pöytää lyövällä kengellä. Käytös oli röyhkeää. Täysin erilaista kuin edeltävänä vuonna tehdyn USA-valtiovierailun aikana. Hän ei koskaan ottanut esiin avarasuusalusten malleja. Eikä Baikonurista kuultu mitään uutisia. Samaan aikaan merillä seilasi Neuvostoliiton avaruusseuranta laivoja, joilla kaikilla edellisillä kerroilla oli varmennettu ja valvottu lentoja. Nyt ne näyttivät käyneen aivan turhaan merillä. Ne palasivat satamaan pari päivää sen jälkeen kun Nikita lähti pois New Yorkista. Pari viikkoa myöhemmin ilmestyi ensimmäinen juoru rautaesiripun takaa. Uuden strategisen rakettijoukon ylin komentaja kenttämarsalkka Mitrofan Nedelin oli kuollut lentokoneonnettomuudessa lokakuun 25. päivä. Italialaisissa lehdissä juoruttiin, että oikeasti Nedelin olisi kuollut aikaisemmin katastrofimaisessa räjähdyksessä, jopa satojen muiden mukana. Erilaisia "vuotoja" ja "paljastuksia" epäillystä tuhosta ilmestyi seuraavina vuosina. Selkeimmät merkit olivat Baikonurin ympäristössä julistetut suruajat ja uudet 54 nimellä varustetut muistomerkit. 

Hruštšovin kuoleman jälkeen julkaistut muistelmat kertoivat miten hänelle oli raportoitu tuhosta. Sekä venäläisten tutkijoiden julkaisemat länteen vuotaneet lausunnot. Laukaisu oli epäonnistunut. Polttoainetta ei pumpattu pois raketista sen tarkistamista varten, kuten turvatoimet olisivat vaatineet. Telineet tuotiin tarkistusta varten takaisin raketin ympärille, jotta uusi yritys tapahtuisi ripeästi. Tarkastuksen aikana polttoaine syttyi ja auki räjähtäneistä säiliöistä pihalle syöksyvät syövyttävät kaasut lisäsivät tuhoa. Marsalkka Nedelinillä oli tiukka aikataulu. Raketin pitäisi jylistä taivaalla kun Nikita pitää puheita New Yorkissa. Kyydissä olisi luotain joka laskeutuisi Kuuhun. Ei Marsiin kuten aluksi epäiltiin. Mutta tästä ei ole vieläkään varmuutta, sillä räjähtänyt R-16 olisi uusin mannertenvälinen ballistinen ohjus. Salailu jätti perintönsä tuhon selvittämisessä vielä Neuvostoliiton hajottua.

 Hruštšov ei koskaan myöntänyt, että olisi painostanut avaruusprojektin väkeä aivan liian vaativalla aikataululla. Propagandavoiton vaatimisella oli kova hinta. Tutkijoiden kärvennettyä Amerikka sai kurottua Neuvostoliiton etumatkaa.

Juri Gagarin pääsi ihmiskunnan historiaan olemalla ensimmäinen julkisesti myönnetty kosmonautti avaruudessa. Hänen lentonsa planeetan ympäri on merkkipaalu, joka tullaan muistamaan niin kauan kuin sivilisaatiomme on olemassa. Gagarin palattua onnellisesti takaisin telluksen pinnalle alkoi välitön lennon teknisten tietojen salailu. Erästä yksityiskohtaa kun ei haluttu paljastaa ja varmistaa ulkopuolisille. Kansainvälisen ilmailuliiton säännöissä ensimmäinen avaruuslento olisi ennätys vain jos kosmonautti/astronautti olisi avaruusaluksen sisällä laskeutumisen aikana. Vostok 1 lennon loppupuolella Gagarin oli laskeutumiskapselin ulkopuolella henkilökohtaisen laskuvarjonsa varassa leijailemassa kohti maata. Ensimmäisessä lehdistötilaisuudessa ei annettu suoraa vastausta länsimaisille toimittajille tästä laskeutumisesta. Kun toimittaja kysyi oliko Gagarin laskeutumiskapselin sisällä vai ulkopuolella, Gagarin vastasi ylistämällä kapselin suunnitelleita insinöörejä, jotka mahdollistivat molempien laskeutumistapojen tekemisen. Kosmonautti ei vastannut millä puolen kapselia hän laskeutui maahan.

Vostok 1 kapseilla oli heittoistuin, jolla kosmonautin poistuminen varmistui. Kosmonautti täytyi poistaa kapselista laskeutumisen ajaksi, koska kapselin 2 400 kg paino oli liian suuri sen kokoon nähden. Vaadittavat laskuvarjojärjestelmät eivät olleet vielä tarpeeksi luotettavia. Silloisella kapselin laskuvarjolla varmistettiin ainakin ehjänä laskeutuminen, mutta nopeus olisi vieläkin liian suuri kosmonautin selviytymiselle. 

Kansainvälisen ilmailuliiton kokouksessa kolme kuukautta Vostok 1 lennon jälkeen asiasta väännettiin kättä Neuvostoliiton delegaation kanssa. Ilmailuliitto ei saanut suoraa vastausta siihen missä Gagarin sijaitsi kapselin laskeutumisen aikana. Heille ei tarjottu dokumentaatiota Gagarin laskeutumista. Viisi tuntia kestäneen kuulustelun jälkeen ilmailuliitto kuitenkin luovutti, koska Neuvostoliiton edustajat muistuttivat koko maailman jo uutisoineen faktana Gagarin olevan ensimmäinen ihminen avaruudessa.

Fake news!

Ilmailuliiton päätöksen jälkeen Neuvostoliitto viittasi heidän myöntämään viralliseen ennätykseen todisteena Gagarin sijainnille kapselin sisällä. Vuosi Gagarin lennon jälkeen toiset kosmonautit välillä unohtivat mikä oli ns. virallinen tarina ensimmäisestä avaruuslennosta. Ukrainalainen kosmonautti Pavel Popovitš vastasi eräälle toimittajalle, että laskeutui turvallisesta ja ilman ongelmia laskuvarjollaan kapselin ulkopuolella aivan kuten Gagarin ja Titov. Vuonna 1964 uuden kolmen kosmonautin Voshod kapselin laskeutumista omalla jarrutusraketilla ja laskuvarjolla ylistettiin ensimmäisenä kertana kun miehistö laskeutui avaruusaluksen sisällä. Maailma ei sinällään välittänyt, ettei Gagarin teknisesti täyttänyt ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon kriteeriä.

Kesäkuussa 1963 NASA joutui jälleen nielemään tappion pölyjä suustaan, kun Vostok 6 lähti avaruuteen. Ensimmäinen nainen avaruudessa oli Valentina Tereškova. Hän oli Hruštšovin uusimman PR-tempauksen johtotähti. Ehtona avaruuslentojen tukemiselle oli varmistaa, että ensimmäinen nainen avaruudessa oli neuvostoliittolainen. Saavutettuaan tuon merkkipaalun Vostok 6 rikkoi myös lisää ennätyksiä ja jatkoi NASA:n nöyryyttämistä. Tereškova oli avaruudessa 70 tuntia. Näin hän ylitti kertaheitolla NASA:n Mercury lentojen yhteenlasketun ajan avaruudessa: 55 tuntia. Neuvostoliitto oli jälleen todistanut teknologisen ylivoimansa Amerikkaan verrattuna. Sekä sosiaalisen tasa-arvon saralla. Tavallisista oloista kosmonauttikoulutuksen kautta tähtiin päässyt Tereškova todisti, että Punalipun alla jokainen pystyi saavuttamaan ihan mitä hän halusi. Oli mies tai nainen! PR-temppuna tämä ravisteli rajusti Yhdysvaltojen tavoitteita, kun senaattorit avoimesti ihmettelivät miksi USA jättää puolet resursseistaan keittiöön leipomaan omenapiirakkaa. NASA lähetti ensimmäisen naisen kiertoradalle vasta vuonna 1983. Jolloin Sally Ride oli vasta kolmas nainen avaruudessa. Toisena oli Svetlana Savitskaya, joka suoritti lennollaan ensimmäisen naisen tekemän avaruuskävelyn 1984 ja oli samalla ensimmäinen nainen joka käväisi kaksi kertaa avaruudessa.

Tereškovan saavutus oli juuri sitä mitä Hruštšov toivoi. Kaikki juhlimisen aikana esitetyt puheet tasa-arvosta ja naisten oikeuksien edistämisestä hiljenivät vuoden aikana. Tereškovasta tehtiin avaruuslentojen lähettiläs maailmankiertueilla. Hän oli suorapuheinen, eloisa ja hurmasi kaikki yleisöt. Pahoina juoruina väitettiin naisen oksentaneen kapseliinsa lennon aikana. Mikä ei olisi mitenkään erikoista, sillä suurin osa miehistä oksensi samalla tavalla lentojensa aikana. Siitä ei vaan puhuttu kameroiden edessä. Aivan kuten jätettiin mainitsematta kuinka monta kertaa miehet olivat palanneet maan kamaralle extralöysät paskat avaruushousuissaan. Jos joku vanhoillinen länsimainen toimittaja yritti osoittaa naisella ns. kaapin paikan kysymällä yksityiskohtaisia asioita, niin Tereškova osasi laajoilla teknisillä tiedoillaan todistaa kaikille ettei ollut pelkkä koriste. Samoin hän julisti Moskovan linjauksia osana puheitaan juuri sillä tavalla kuin Hruštšov halusi. Hän oli silloisen aikakauden taitavin neuvostoliittolainen diplomaatti, jota palkittiin useilla viroilla.

Mutta Hruštšov oli alunperin halunnut vain yhden PR-spektaakkelin naisella. Kaikki silloisen projektin kolme naiskandidaattia palautettiin muihin tehtäviin. Jatkossa Neuvostoliiton raketteihin päästettiin Hruštšovin alaisuudessa vain miehiä. Koska useimmat lentäjät, teknikot ja tutkijat pitivät naisia liian heikkoina kosmonautin vaativiin tehtäviin. Naisille oli varmasti tärkeämpää olla äitejä. Julkisesti kuitenkin jatkettiin ylistämästä kommunismin suomaa sukupuolten välistä tasa-arvoa, jota kapitalismi pelkäsi.

Neuvostoliiton osallistumisesta avaruuskilpailuun ja sen suorittamista salailuista riittäisi valtavasti lisää kerrottavaa. Mutta totean lopuksi vain tämän. Näistä tapahtumista ei millään tahdo löytyä vastaavia salaliittoteorioita ikuisesti kiertämässä internetissä, kuin kaikista NASA:n saavutuksista kiertää.